Siinä ne näkyvät, pienet naarmut ja painaumat. Arvelen niitä pikkulinnun kynsien ja nokan jättämiksi merkeiksi. Ja koivusta on tuota hentoa, päälimmäistä ohutta kuorenhöytyvää pois. Pienet pönttötikkaani eivät ylety noin korkealle ja niissä on suojus, etteivät ne naarmuta puun kylkeä. Kyllä sen täytyy olla lintu.
Ja linnun pesiä puhdistaessani olen nähnyt tuota höytyvää niissä. Se on upeaa, pehmoista, kaunista ulkonäöltäänkin. Pitkiä, millin-pari levyisi rihmoja. Ja voin kuvitella kuinka ylpeä pieni lintu voi olla kauniista pesästään. Ja lämmittääkin varmaan tällainen enemmän kuin heinänkorret. Se käy hyvästä sidosaineesta, jolla pesään saadaan oikea muoto.
Jaksaa se lintu sitten keväällä laulaa. Kun on itselleen ja kullalleen laittanut hyvän pesän.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti