keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Taisteleva runous on ennenkin haudannut vallanpitäjät pilkkaansa.

Ja mitäpä tästä eteenpäin? Yli miljoona upeaa suomalaista kannatti Haavistoa presidentiksi. Kaikista vahvoista ennakkoluuloista huolimatta. Se on melkoinen muutos kulttuurissamme. Ja kuulin kommentin: "jos 16-vuotiaat olisivat saaneet äänestää". tulevaisuus siis näyttää hyvältä; Suomi on nyt käynyt läpi erään vaiheen. Enkä minä kirjoita surullisia tekstejä, enkä surullisia runoja. Välistä suomen kieli näyttäisi vartavasten taipuvan sellaiseen, mutta sitä on sitten melkein tietoisesti vastustettava. Siis iloa ja elämää kirjoitukseen ja runoon. Elämä ja pieni ihminen ansaitsee kaiken kannustuksemme. Ja ahneus ja toisten sortaminen ansaitsee ja saa kaiken pilkkamme. Erityisen pilkan ansaitsevat ihmiset, jotka ovat koskeneet Suomen kansalta veroparatiiseihin varastettuihin rahoihin, vaikka sitten kuinka pikaisesti. Ja vaikka hänet nyt satuttiinkin valitsemaan presidentiksi. Tästä siis mennään eteenpäin; ja hilpeästi ja ihmiseen ja runon voimaan uskoen. Tuuli tuiversi valkeaa pulverilunta erikoisiin muotihin, tumma, suojeleva yö, joka nyt valkenee aamuun, paljastaa nähtäväksemme tämän uuden, puhtaan maailman. Työtä se taas teettää monella pihanhoitajalla. Mutta samalla se karaisee. Talvi on suomalaisten oma elementti. Mukautukaamme siihen, vaikka kuinka olisimme välillä sisä-ihmisiä. Nautitaan nyt tästä suunntttomasta puhtauden ja valkeuden määrästä, joka kenties jo kuukauden kuluttua on muuttunut aivan toiseksi maailmaksi.

Ei kommentteja: