Olen ollut liian hiljaa. Mutta tämä tunne on ollut minulle aivan liian musertava, kuin painajaisunta, jonka aamulla huomaakin olevan totta. Vasta vähitellen olen herännyt huomaamaan, että ihminen pystyy tekemään jotakin, vaikka pahin tapahtuisikin. Ja on valtava määrä upeita ihmisiä, jotka tekevät työtä paremman ja oikeudenmukaisemman Suomen puolesta.
10 % Kansasta on työttömänä, vähintään 10% on muuten vaan aika kurjassa jamassa.
Monet lapsiperheet ovat todella tukalassa asemassa, vanhuksista puhumattakaan.
Samaan aikaan mitätön, ehkä muutaman sadan hengen suuruinen super-rahakkaiden joukko junailee Suomen kansalta varastettuja rahoja Neitsytsaarille ja muihin veroparatiiseihin. Sairaala Mehiläinen siirsi juuri aivan laillisesti 80.000.000 €uroa vanhusten hoidolla tienattuja rahoja ulkomaille eikä maksanut lainkaan veroa niistä Suomeen.
Suomalaiset ovat rehellisiä, ahkeria ja osaavia ja tekevät upeaa työtä, jos heille vain annetaan mahdollisuus siihen. Molempien presidenttien kannattajat ovat käyneet taistoa reilusti.
Kumpi tahansa ehdokkaista valitaan, hän tulisi hoitamaan työnsä hyvin.
Mutta ensimmäinen näistä ehdokkaista toisi legitimeettiä tälle pienelle rahanpesijöiden joukolle.
Ja olisi edelleen sementoimassa tätä huutavaa yhteiskunnan epätasa-arvoisuutta.
Minä teen työtä toisen ehdokkaan puolesta. Nyt odotan kansan päätöstä. Valmistaudun kestämään mahdollisen surun. Tapahtuu kuinka vaan, niin minä teen työtä heikkojen ahdistettujen ja vaikeassa asemassa olevien puolesta.
Se vaan tuntuu olevan yhä vaikeampaa, kun ei oikein itsekään kunnolla jaksa.
Pienen pieni toivo on olemassa. En jaksa uskoa siihen. Mutta jaksan toivoa.
Ja ehkä minä kuitenkin tulen huomaamaan, että myös painajaisunen keskellä pystyy taistelemaan. Painajaisunta vastaan.
