Veneeni, keskellä lumien, yksin
Kylmää, huurretta, vihmaa ja tuulta
Raskahat pilvet taivahan täyttää
Lunta vyöryten maahan painaa
Mustassa yössä sirppi kuun
Pilvien lomasta hetken loistaa
Aina vain jatkuu talven valta
Ihminen ! Pois mene talven alta.
Tämän kopioin suoraan veneblogistani. Tällainen pieni harjoitelma. Ehkä sitä voisi muokata lauluksi tässä ruudussa. Täällä se olisi helpompaa. Ja mikäpä tämän runon synnytti; No paikallaanolo, jatkuva lumen tulo. Sillä voi puolustella sitä, että ei lauluja synny. Näin mukavan trubaduurin Itäkeskuksen kirjastossa. Mutta edes se ei sytyttänyt intoa omaan laulamiseen.
Veneen luokse rantaan on vähän vaikea mennä, kotona tietokoneen työstäminen syö aikaa ja miestä. Jos toki edistystäkään tapahtuu. Vuoden 2008 kuvat ovat jo selvitettynä.
Eikä tämä blogi ole vieläkään kertonut minulle, mitä se aikoo tehdä. Mutta olen kuvannut paljon kevään valon leikkiä lumisilla hangilla. Ja olen kuvannut valkeata koivun kylkeä.
